TALVI 2017-18 / Pönttöunelmia

   

Vanha puutalo ilman salin nurkassa patsastelevaa pönttöä on kuin pilvinen päivä. Ja tähän ei nyt oman perheen pöntöt riitä.

Uunit oli purettu 1950-luvun modernisoinnissa. Jotakin piti siis tehdä, jos joulua haluttiin viettää pönttöuunin lämmössä.

Apuun hälytettiin paikallinen uunimuurari, jonka hyväksynnällä aloitettiin pönttöuunin kuorien metsästys.

Uunin voi hankkia uutena tai käytettynä, jolloin ostetaan vain sen ohut peltikuori, joka koostuu mittatarkoista päällekkäisistä renkaista, joiden sisälle uuni muurataan. Vanhat tulisijat ovat arvossaan ja käytetyistä kehikoista suurin osa tuleekin purettavista rakennuksista. Hinnat eivät ole huikeita, mutta useat tulevat myyntiin suoraan purkutyömaalta ja edellyttävät ostajalta päivän työrupeamaa ennen kuin huterat peltikehikot ovat lastausvalmiita. Valmiiksi purettuja saa ostaa hieman kalliimpaan hintaan. Oma työmaa tuntui riittävältä tällä erää, ja hankimmekin tarvittavat kaksi uunia valmiiksi purettuina. Silti niiden vanhojen maalirippeiden poistoon hupeni työpäivän verran tunteja.

Talo on suuri ja sen rakennushistoria pienen saaristokunnan julkisena rakennuksena on monivaiheinen. Hormiston kartoitus sen kunnostamiseksi osoittautui Sekä aikaa että asiantuntemusta vaativaksi projektiksi.

Uunien perustuksien löydyttyä alkoi salin suuri uuni nousta vauhtia rengas ja viikko ja jouluun mennessä oli toinen uuni valmiina, joskin maalaamattomana. Värin valinnalle jää aikaa odoteltaessa ensin uunin sisäänajoa ja sitten niitä kolmea päivää heinäkuussa, jolloin sitä ei tee mielli lämmittää. Samaan aikaan on selvitettävä myös, millä maalilla kovasti kuumenevan pinnan uskaltaa maalata.