SYKSY 2017 / Pohjia

Päällimmäinen ajatus merellisen ympäristön, tilavien koulusalien ja isojen ikkunoiden aiheuttaman euforian keskellä oli alusta saakka huoli puulattoiden kunnosta, etenkin alapohjassa. Todellisen puurakennusasiantuntijan, professori, arkkitehti Panu Kailan luentoja kuunnelleena katselin kauhulla kunnantaloaikoina 1980-luvulla tehdyn peruskorjauksen ratkaisua maalaismaisten puulattioiden modernisoinnista. Talon kaikkiin lattioihin oli asennettu muovimatto.

Lähes absurdin asiasta teki maton kuosi. Tukevat vanhat puulattiat oli verhottu ikävän punertavalla parkettiaiheisella puu- (tammi?-)imitaatiolla. Nähtyämme lisäksi kivijalan tuuletusluukkujen vaatimattoman  lukumäärän olimme halunneet varmistua etenkin alapohjan kunnosta ja koska rossipohja kallioisella tontilla oli lähellä maan pintaa eikä pääsyä ryömintätilaan  ollut, sahautimme alapohjaan reiän sen kosteustilanteen tarkistamiseksi. 

Valtuustosalina toimineen ison luokkahuoneen keskilattiaan (!) tehdystä reiästä paljastuneet alapohjarakenteet olivat kuivat, vankat lattialankut jossakin vaiheessa käännetyt. 

Luukku suljettiin ja kaupat tehtiin.

Perusteellisesti tehdyssä peruskorjauksessa oli kaikki ensimmäisen ja osa toisenkin kerroksen lattioista huolellisesti lastulevytetty pohjan tasaamiseksi, mikä teki tarpeestani välittömästi päästä kaikesta muovista (ja levyrakenteista!) eroon työlään toteuttaa.

Lattiaremontti alkoi siis toisesta kerroksesta, jossa sijaitsi kunnantalon keittiö.

 Vihreät keittiökalusteet kannettiin ulos ja heti lattian paljastuttua vallitsi perinteisesti pinkopahvitetuissa tiloissa kesähuonemainen tunnelma.

Lattiat maalattiin valkoisiksi, parhaaseen merinäköalapaikkaan kannettiin miehen kotoa peritty biedermeier- sohva ja kunnantalon jäämistöön kuulunut pieni pöytä, jonka kansi malattiin. Seinälle kehystettiin nyt jo aikuisten  lasten vanhoja  piirustuksia.  Nurkkaan hankittiin Jøtulin klassikkokamina.

Pienimmästä makuuhuoneesta tuli vaalean harmaa. Sen hieno tunnelma pani graafiseen musta-valkoiseen taipuvainen mielen horjumaan kahden vaiheilla alakerran huonetilojen suhteen.