Pönttöunelmia, osa 2

Kahden entisen luokkahuoneen, kunnantaloajan valtuustosalin ja neuvotteluhuoneen nurkissa seisoivat  nyt vakuuttavan näköiset tulisijat ojennuksessa, kuin armeijan harmaissa.

Kesäkuumallakin viileinä  hirsikehikkonsa sisällä pysyviä huoneita piti vielä kesäkuun kosteina ja tuulisina päivinäkin lämmitellä pesällisellä, jonka jälkeen niiden sileät kyljet luovuttivat lämpöä  puolisen vuorokautta. Lämmönlähteenä venäläisalkuinen, maailmalla suomalasuuninakin tunnettu pönttöuuni on herraskaista kaakeliuunia tehokkaampi.

Nyt heinäkuussa, kun mekko takertuu nahkeaan selkään ja aurinkolasit luistavat hikisellä nenällä on juuri oikea aika ajatella kylmiä talvi-iltoja ja maalata pönttöuunit ennen kuin niitä taas tarvitaan.

Markkinoiden ainoa pönttöuunimaaliksi tunnustautuva tuote taitaa löytyä, kuinka ollakaan, Uulalta, jonka Ovi- ja ikkunamaali pohjamaalattuna ruosteenestomaalilla pärjää pellin pinnan melko kovissakin lämpötiloissa.

Sanottu ja tehty.

Ison olohuoneen uuni...

...ja pienemmän olohuoneen uuni ( väliaikaisella kipinäpellillä)

Vähän jäin ihmettelemään, mihin väri uuneista jäi. NCS 0503-G50Y, vihertävä kitti, ei sekään tummuudella koreile, mutta erottuu sentään valkoisesta taustamuurauksesta.