KESÄ 2017 / Alussa oli suo, kuokka ja Jussi

Parhaan merinäköalan eteen kohosi päivä päivältä korkeampi rintama pihasyreenejä. Kaunis ja ennen kaikkea epookkiin sopiva suomalaisen pihapiirin perinnepensas, jos joku.

Ympäristön asukkaat olivat talkoohengessä käyneet leikkaamassa niitä ja pihan muitakin pensaita varmaankin pitääkseen keskeisen pihapiirin siistin näköisenä ja ilmeisesti myös auttaakseen myynnissä, niin positiivisesti meidät, talon uudet asukkaat, on toivotettu tervetulleiksi.

Katsottuamme vasta alasleikattujen syreenien huimaa noin

kymmenen sentin viikkokasvua jonkin aikaa aamukahvilla entisessä kunnanjohtajan huoneessa kypsyi ajatus lopullisesta ratkaisusta niiden suhteen. Paikalle kutsuttiin Virtanen.

Virtanen tuli ja arvioi. Kyselin aikataulua ollakseni paikalla - varmuuden vuoksi. Asia jäi auki. Ja ajaessamme pihaan seuraavan kerran oli meri siinä, pensaitten tilalla siististi tasattu maa ja rinteessä sen alapuolella hieno avokallio.

Tilalle mietimme tasaiselle nurmikkoa ja rinteeseen jääneelle mullokselle kunttaa.

Ennen kuin mullokselle voisi istuttaa tiedossa oli kuitenkin rankka juurisafari. Kokemuksesta tiesin, kuinka tarmokkaasti syreenit lisääntyvät juuriversoista ja juurista puhdistettavaa alaa oli noin 80 m2.

Mies sanoutui irti projektista ilmoittaen, ettei ollut koskaan pitänyt puutarhan hoidosta ja että talon ulkomaalaus oli tärkeämpää. Niin kuin tietysti olikin. Jäljelle jäin siis minä. Ja sadan vuoden juuret. 

Kuntta saapuisi ennen juhannusta. Aikaa oli siis viikko. 

Aseistettuna harvapiikkisellä haravalla sain puolessa päivässä aikaan valtavan pinon juuria noin 25m2 alalta, johon olin ostanut taimet ja kuorikatteen valmiiksi. 

Illalla pääsin viimein kipein lihaksin iskemään istutuslapion tasoitettuun rinteeseen. Ja toteamaan, että syreeni oli voittanut: lähes jokaisella lapiollisella osuin juureen. 

Kuoppaan vettä, taimi ja multaa päälle. 

Syreenien istuttaminen pitäisi laissa kieltää. 

-------

Istutin seppelvarpua, lamohietakirsikkaa, pikkutalviota ja iki-ihanaa itseleviävää puutalopihojen klassikkoa, akileijaa.