Pihaan kurvaa Svetlana, auto Siperian lehtikuusilastissa.
Terassin perustaminen maastoon, jossa kallio on joka kohdassa korkeintaan viidentoista sentin syvyydessä, on yksinkertainen juttu. Mutta sen istuttaminen luontevasti tähän kivenkovaan ja tinkimättömään korkomaailmaan vaatii viilausta.
Kallioiden kanssa samaan luokkaan aikojen muovaamana orgaanisena kappaleena voi lisätä myös itse talon, jonka suhde yksiselitteisen suorakulmaiseen terassirunkoon jää ambivalentiksi.
Lehtikuusen tehdessä venäläisen
entreensa geometria on jo hallussa ja valmiin näköistä pintaa
syntyy näennäisen helposti.
Ovea päästään ristiriitaisesti asentamaan vasta sisääntulon jälkeen.
Pari vuorokautta se seisoo uljaasti keskellä pihaa Christo- tyyppisen valkoisen kääreensä sisällä. Painonsa takia täsmälleen siinä, mihin se autosta jätettiin.
Seinän rei’ityskään ei tietysti mene käsikirjoituksen mukaan. Hirsiseinä on massiivirakenne, siis kuin juusto, josta voi kätevästi leikellä palasia tiettyyn pisteeseen asti.
Purettaessa päädyn pintarakenteita paljastuu kuitenkin, että seinää on siinä olleen portaan kohdalta jouduttu paikkaamaan ja se on silloin osin korvattu rankorakenteilla ja uhkaa nyt levitä käsiin kuin rakennussarja. Juustoveitsi vaihtuu palikkaleikkiin.
Kun vielä ovi saadaan paikalle ja seinään ja riittävän pintaan takaamaan haluttu 180 asteen avauskulma ilman kylmäsiltoja, on jäljellä hienosäätö: listoitukset ja maalaus.
Kommentit
Lähetä kommentti