KESÄ 2017 / Maalia pintaan

Maalausurakka etenee oikukkaan kesäsään rytmittämänä, kun henkilönostin on saatu paikalle. Vanhan hilseilevän maalipinnan poisto eli puhekielellä skrapaus ja homepesu vievät yllättävän paljon aikaa ja maalaus on myöhässä suunnitellusta aikataulusta ennen kuin se itseasiassa on edes alkanut.

Homepesun jälkeen julkisivut näyttävät paljon paremmilta vaikkei ensimmäistäkään maalipurkkia ole vielä avattu. Erityisesti pohjoisjulkisivu muuttuu edukseen, kun musta homepilkkurasteri ei enää sävytä sen vanhaa maalipintaa.

Hiukan jännittää, kun sitten lopulta päästään vetämään uusia värejä vanhojen päälle ja kokonaisuus alkaa pala palalta hahmottua. Mietimme, onko tummuuskontrasti paneelin ja verholaudan välillä riittävä ja tuleeko verholaudoista liian vihreitä. 

Julkisivussa Uulan pellavaöljymaali sävyt Pellava ja Varpu     

Pellavaöljymaalin on sanottu olevan raskasta maalata ja se osoittautuukin melko tukevaksi tavaraksi,        mutta levittyy ja peittää hyvin tummempiakin sävyjä. Lähinnä hyvä ominaisuus on sen hidas kuivuminenkin: kuin öljyä kankaalle levittävä taiteilijakin, voi lankkumaalarikin korjailla tekemisiään vielä tuntienkin jälkeen. Etenkin suuria pintoja maalattaessa se on selkeä etu.

Maalasin pellavaöljymaalilla pesupäivinä ja kuivumista odotellessa verstaasta löytyneen vanhan penkinkin aavistuksen harmaalla Uulan ulkovärikartan Kaste (1006) - sävyllä .

Ennen -  ja jälkeen